Hyvää tekemään
Tampereen Koskipuisto oli vapunpäivänä kuin karkuun lähtenyt kaatopaikka. Suomen viehättävimmässä kaupungissa, Tammerkosken äidinkasvoilla sottu on kuin viiden sentin finni nenänpäässä.
Aamulehti tietenkin raportoi asiasta. Kaupungilla on 15 000 työntekijää, siisteyskampaja ja kunnallispoliittista mielipidettä joka lähtöön, mutta maailmanlopun malli vain tuli. Millään ei ole mitään väliä. Kukaan ei vastaa mistään.
Perinteisesti sanomalehti raportoi. Tulevaisuuden sanomalehti voi tehdä entistä enemmän ilmestymisseudullaan hyvää. Ihan oikeasti toimia.
Hyvän ei tarvitse olla pelkästään sellaista kuin Aamulehden linjassa mainitaan: "Pirkanmaan tärkein viestintäväline ja puolestapuhuja." Kun puhe ei auta -ainakaan puhe jälkikäteen - tarvitaan tekoja.
Tulevana vappuna Aamulehti organisoi heti vappuaaton yönä tai huurteisina aamutunteina siivoustalkoot. Jos kukaan muu ei innostu, minä menen. Uskon ja luotan, että en ole yksin. Heräte tarvitaan. Lupaan soittaa herätyskelloja.
Sanomalehden tulevaisuus turvataan teoilla, ei katsomosta huutelemalla. Mitä enemmän ratkaisemme arjen ongelmia ja oikeasti teemme käytännöllistä hyvää, sitä enemmän ilmestymisalueemme uskoo tarpeellisuuteemme.
Alman lehdillä on jo nyt hienoja kampanjoita. Harva niistä rasittaa yhtä vähän lehtitaloa kuin Aamulehden suvaitsevaisuus-stipendit. Pienen pohjarahan turvin jo toistakymmentä vuotta Pirkanmaan jokaisen yläkoulun jokaiseen luokkaan on jaettu yksi stipendi. Oppilaat valitsevat, Aamulehti rahoittaa.
Kun stipendi jaetaan koulujen kevätjuhlissa, Aamulehti on ajatuksena mukana joka paikassa. Oikeat arvot korostuvat. Valinnan perusteet ovat luotettavuus, rohkeus ja inhimillisyys.
Uskokaa tai älkää, sellaisia oppilaita löytyy. Ehdokkaista ei ole pula.
Yhteistyöllä pystymme kehittämään koko maahan sanomalehtien mielikuvaa muokkaavia kampanjoita. Mtv:n Suomi Areenan ei välttämättä tarvitse olla median näkyvin tempaus. Me osaamme ja pystymme.
Nyt kuulen, miten toimituksissa nousee jupina: Ei kuulu meille, ei ole aikaa.
Tulevaisuuden turvaamiseen pitää aina olla aikaa. Työmme muuttuu, sanomalehti sen mukana yhä läheisemmäksi. Hyväntekijää tarvitaan aina.
Sikäli kuin oikein kuulin ja suunnilleen sinne päin muistan, jo 70-luvulla Tampereen yliopiston taistolaisjoukko maalaili lehdistölle uutta tulevaisuutta. Eikös meidän marxilaisen lehdistöteorian mukaan pitänyt olla agitaattoreita ja organisaattoreita?
Marxilaisia ei juuri enää näy, mutta kyllä heidän ajatuksessaan itu oli. Tehdään enemmän hyvää, vähemmän politiikkaa.
Jorma Pokkinen
Kirjoittaja on Aamulehden päätoimittaja



